"Koirat eivät ole minulle pelkkä harrastus, vaan elämäntapa..."
Koiraharrastukseni alkoi v.-81 Pohjois-Karjalassa Outokummussa, kun noudin itselleni paperittoman labradorinnoutaja nartun "Bellan". Tähän ei tietenkään ollut vanhempien lupaa, mutta pitkän puhuttelun jälkeen Bella jäi taloon. Bellan kanssa harjoittelimme tottelevaisuutta omaksi iloksemme. Silloin oppi koiran koulutuksesta tuli kantapään ja kirjaston kautta. Bella jäi auton alle 1,5 vuotiaana ja kauhukseni jouduttiin päästämään tuskistaan. Seuraava koirani olikin "Piku" beaglen / pystykorvan sekoitus josta sainkin lopullisen innostuksen koiran koulutukseen. Piku oli erittäin miellyttämishaluinen ja temperamenttinen sekä nopea oppimaan uusia asioita. Pikusta jouduin luopumaan vanhempien painostuksesta, kun muutimme Poriin. Kaupungissahan ei voi koiraa pitää, oli käsky.
Pitkä aikainen haave saada oma bokseri toteutui -89, jolloin ostin Fin Ch. Maribox Daley Thompson alias "Jermu Laine". Jermun kanssa sitten kävimmekin ns. "virallisissa" koulutuksissa. Liityin Ulvilan Palveluskoiriin ja suoritin PK-koulutusohjaaja kurssin. Harrastimme TOKOa, AGILITYä, PK-lajeista viestiä sekä suojelua. Jermu oli kuitenkin luonteeltaan hieman flegmaattinen ja hidas, joten tulos taso jäi hieman alakanttiin. Samalla sain näyttelykärpäs pureman, menestyksen myötä.
Ja tottahan perheessä tulee olla yksi "seura-neiti", jonka virkaa saapui suorittamaan tiibetinspanieli narttu Lecibsin Silver Lisa s.-89. "Lissu" oli enemmänkin kotikoira tyyppiä, ja koulutin sitä vain sen verran, että elämänsä aikana se oli ainoastaan yhden (näyttely) kerran talutushihnassa, muulloin Lissu kulki vapaana seuraten perässäni. Täydellisimmän "äänettömän" kommunikoinnin ja luottamuksen olenkin saavuttanut juuri Lissun kanssa. Lissun luonne ja helppo hoitoisuus sekä terveys aiheutti kuitenkin sen, että "hurahdin" tipsuihin koko sydämestäni. Lissu poistui keskuudestamme -99.
Ja jottei ajanpuutetta tulisi, tuli taloomme "Ulpu Iivari" Maribox Urgureanu -94. Ulpun kanssa harrastimme suojelua sekä hakua. Näyttelykoiraa Ulpusta ei tullut pienen kokonsa vuoksi. Mutta viettivoimaisuutensa ja miellyttämishalunsa vuoksi se oli erittäin helppo koulutettava. Ulpun "liekki" kuitenkin sammui sairauden vuoksi kisa kauden kynnyksellä -96.
Ulpun jälkeen tulikin sitten belgianpaimenkoira / malinois narttu Taikatalven Abigail -96 "Annis" tai leikkisämmin "Vihannes Jorolainen". Anniksen kanssa harrastimme jälkeä, suojelua. Kokeilimme myös Ring Sport, Agilityä sekä fly ball, samoin kuin vartiokoira korttikin tuli suoritettua. Annis toimikin toisinaan työkaverinani ollessani vartijana. Anniksen kanssa olen kierrellyt myös hieman maailmaa mm. Puola, Liettua, Viro ym. Nykyään Annis on "eläkkeellä", kun aika menee täysin tipsuihin sekä koulutusohjaajana toimimiseen. Mutta aina silloin tällöin käymme tytön kanssa verestämässä muistoja kentällä tai näyttelyissä. Kuten vuonna-99 Maarianhamina (Anniksen ainoa näyttely kyseisenä vuonna) ja saavutus oli RYP3!
Voikin sanoa, että juuri "laiskuuteni" talutella koiraa, on ajanut minut koirien koulutuksen piiriin. Sillä mitä paremmin koulutettu koira, sen enemmän sille voi suoda vapauksia.
Toimin opaskoira puolella peesarina sekä ollut mm. v.-97 Palveluskoirien SM-kisoissa Harjavallassa opaskoirakokeen ratamestarina Jukka Heinosen kanssa. Lisäksi olen ollut ylitoimitsijana sekä ratamestarina eri pk-kokeissa. Olen toiminut myös näyttelytoimikunnissa, ja jottei tekemisen puutetta tulisi, niin suoritin myös kehäsihteeri kurssin.
Olen suorittanut kasvattajan alkeis- ja jatkokurssin sekä SKLn ulkomuototuomarin alkeiskurssin. Olen myös allekirjoittanut SKL:n kasvattajasitoumuksen. Pentuja myydessä noudatamme SKL:n sopimuksia ja kaavakkeita.
Kennelnimen (Miliisin) anoin vuonna -95. Kennelnimen alla kasvatan nykyään tiibetinspanieleita. Vuonna 2003
venäjäntoyt saapuivat luoksemme. Tämä ihastuttava rotu valtaa varmasti tulevaisuudessa suuren osan huomiostani ja mielenkiinnostani.
Kasvatustyöni perustuu pitkälti sijoituskoiriin, ja olenkin löytänyt todella ihania ja yhteistyökykyisiä sijoitusperheitä koirilleni- ja useimpien kanssa onkin yhteistyötä jatkettu aina kasvatustoimintani alkumetreiltä tähän päivään. Ilman heitä kasvatustyöni ei olisi mahdollista! Pyrin pitämään koiramäärän kotonani mahdollisimman pienenä, koskapa leipätyö haittaa harrastusta- ja tunteja vuorokaudessa on rajoitetusti.
Päätyökseni olen yrittäjä ja yritykseeni voit tutustua sen omilta sivuilta: www.averfin.com
Yrityksessäni työskentelee myös mieheni Rami. Perheeseemme kuuluu lisäksi tyttäremme Tia-Maria (s.-92) joka auttaa koirien hoidossa, aina kun
omilta harrastuksiltaan ehtii.
Koirien lisäksi harrastan päätoimeltani jäävänä vapaa-aikana
ratsastusta ja maataloustöitä. Hevoskärpäsen pureman sain jo vuonna -79. Silläkin saralla on tullut koluttua kurssi jos toinenkin, ja omia hevosiakin on ollut muutamia vuosien varrella. Yksi mieluisista harrastuksistani on myös koirien ja hevosten valokuvaus.
Olen intohimoinen näyttelyissä kävijä ja esitänkin mielelläni myös muiden koiria sekä eri rotuja. Näyttelyissä en kuitenkaan käy niinkään tulosten vuoksi, vaan ne ovat lähinnä sosiaalisia irtiottoja arjenrutiineista sekä mahdollisuus tavata muita samanhenkisiä ihmisiä. Itseäni kiinnostaa koirien viettitoiminnot sekä kommunikointi kokonaisvaltaisesti, rotuun tai ikään katsomatta, ja näissähän on aina opiskeltavaa...
Päivitetty: 02/2006
ˆ Sivun alkuun
"Breeding dogs ain't just a hobby for me, they are a way of living"
My hobby started year -81 Northern-Karjala in Outokumpu, when I got myself unregistered Labrador retriever "Bella". Of course I didn't have my parents promission for that, but after a long talk Bella stayed with us. I trained Bella obedience just for fun. I learn much for making mistakes and just by reading dog litterature. Unfortunetaly Bella was hit by car at the age of 18 months, and we had to put her into eternal sleep. My next dog was "Piku" and within him I got my real intusiasm to train dogs. Piku was very pleasable dog, a quick learner and got a real nice temperature. I have to give up Piku because my parents told me so, cause we moved into city and you can't keep a dog in the city can't you.
My long time wish came true at the year 1989 when I bought myself Fin Ch. Maribox Daley Thompson aka "Jermu Laine". With Jermu we started the real obedience training. We did obedience, agility and Schutzhund training. Jermu was thou a little bit flegmatic and slow, so our results were not so good. We took part in dogs shows too, and I got very interested in showing within my success.
Of course every family should have a little missy at home, and that was our Lecibsin Silver Lisa "Lissu" was more like family type of dog and I trained her just that much that she was only one time in a leece (in her only dog show), rest of the time she followed me on the loose right behind me! The most perfect and silent communication I have managed to build up with Lissu. Her temperature, very good health and easy to have was the reason why I fell in love with Tibetan Spaniels. Lissu is now in the heaven, she past away in 1999.
And so that the life wouldn't get too easy arrived "Ulpu Iivari" Maribox Urgureanu -94. With Ulpu we did schutzhund and search and rescue training. Ulpu never became winner at dogshows, because her small size. But she was very easy to train. Unfortunetaly Ulpu's candle switched off because of illness just before our competition period in 1996.
After Ulpu became Belgian Sheepdog, Malinois Taikatalven Abigail -96 "Annis" .With Annis we trained a lot, tracking, SchH training, Ring Sport, Agility and FlyBall. As well as securitycard was accomplished too. She was often my "partner" when I worked as a guard. With Annis I have travelled quite a lot, in Poland, Lithuania, Estonia etc. just to mention few. Now a days Annis is "retired", but still every once in awhile we fresh our memories and train just from fun. As year 1999 Mariehamn's Dog show she became third at her group!! This was her only dog show at that year!
You could say that because I'm so lazy to "walk the dog" I became a trainer. More you get your dog trained much more you can give him/her freedom, if you know what I mean??!!
With regard to guide dogs, I trained to become a guide dog team observer. I was also a guide dog track master with Jukka Heinonen in the Finnish Championship Working Dog Trials in Harjavalta in 1997. Furthermore, I have been the chief secretary, as well as track master, in various working dog trials. I have also been a committee member in dog shows, and to complete my qualifications I took a ring secretary course.
I got my own Kennel name (Miliisin) at 1995. Now a days I breed Tibetan Spaniels and long-haired Russian Toy Terrier's.
I'm very passionate for dog shows, and very interested in and keen on showing other peoples dogs and different breeds. Have to admit, that you can always learn more about dogs and their behavior, and that makes this hobby so interesting and nice!
Updated: 2006
ˆ Back to the top
"Hundar är inte för mig endast hobby, utan livstil..."
Mitt hundintresse började –81 i Norra-Karelen Outokumpu, när jag hämtade hem en papperslös labrador tik "Bella". Till detta hade jag förståss inte lov från mina föräldrar, men efter ett långt samtal fick Bella stanna hos oss. Med Bella övade vi lydad för vårt eget glädje. Då lärde jag mig om hundskolning genom misslyckaden och lyckanden samt genom böckerna från bibliotektet. Bella blev överkörd av en bil när hon var 1,5 år och för min skräck blev vi tvungna att insomna henne för att hon inte skulle lida. Mitt nästa hund var "Piku" en korsning av beagle och finsk spets. Av Piku fick jag min slutliga gnista för hund skolning. Piku var mycket behagfull, temperamentisk och snabb att lära nya saker. När vi flyttade till Björneborg var jag tvungen att ge bort Piku efter påtryckning av mina föräldrar, de tyckte inte man kan ha hund i stan.
En lånvarig dröm om egen bokser förverkligades –89 när jag köpte Fin CH. Maribox Daley Thompson "Jermu Laine". Med Jermu gick vi på offiellt hundskola. Jag blev medlem i Ulvilas BrukshundKlubb och genomgick brukshunds- utbildning handledare kurs. Vi hade som hobby lydnad och agility, av BH-sidan bud och beskyddning. Jermu var dock till sinnet lite flegmatisk och långsam så resulatet blev lite i under kant. Samtidigt fick jag bett av uttställiningflugan, beroende av framgångarna.
Det är klart att i familjen måste det vara en "sällskapsdam" i den tjänsten anlände tibetansk spaniel tik Lecibsin Silver Lisa -89 kallad "Lissu". Hon var mer en hemhunds typ och jag skolade henne bara vad som behövdes, för att hon en gång under sitt liv gick i koppel på utställing (hon var bara på en utställing) annars gick hon lös efter mig. Den fullständiga ljudlösa kommunikationen och förtroendet har jag uppnåt just med Lissu. Lissus lynne, lätt sköthet och hälsa gjorde till det att jag förlorade mitt hjärta totalt för tibetansk spaniel. Lissu gick bort –99.
Och för att tidsbrist inte skulle uppkomma, kom "Ulpu Iivari" Maribox Urgureanu -94 till vårt hus. Med Ulpu tränade vi med skydd och hämtining. Utställningshund blev det inte av Ulpu på grund av sin lilla storlek. Men på grund av sin driftskraft och behagsfullhet var hon lätt skolad. Ulpus låga slocknade dock på grund av sjukdom –96 just innan tävlingsperiodens början.
Efter Ulpu kom belgiskvallhund/malinois tik Taikatalven Abigail -96 "Annis" kallad eller mer lekfultt kallad "Vihannes Jorolainen". Annis och jag sysslade med spårning och skydd. Vi provade även på Ring sport, agility oc fly ball och även vakthundskortet blev avläggt. Annis var med mig på jobbet ibland när jag jobbade som väktare. Annis och jag har även åkt lite runt europa bla. Polen, Littauen, Estland mm. Ny för tiden är Annis pensionär för min tid går helt åt till tibetianspaniels och skolninghandledning. Men då och då återupplivar vi minnen med tjejen på skolningplan eller på utställiningar. Som år 99 i Mariehamn Annis enda utställning under det året och resultatet var RYP3!
Man kan säga att på grund av min lathet att gå med hunden i koppel har jag börjat att skola hundar. För ju bättre hunden är skolad, dess mer frihet kan man ge den.
Jag har även varit verksam på ledarhund utbildnig som praktikant samt vid Brukhundarnas Finska Mästerskaps tävling i Harjavalta –97 som banmästare med Jukka Heinonen. Desutom har jag varit överfunktionär och banmästare i olika BH- prov. Har även varit med i uttställningkommissioner och för inte ha brist på att ha något att göra, gick jag även ringsekreterare kursen.
Kennelnamnet (Miliisin) begärde jag –95. Under det kennelnamnet uppföder jag tibetansk spaniels. Utöver hundarna har jag ridning som hobby. Där har jag även gått en och annan kurs.
Jag har som passion att gå på utställingar och gärna uppvisar även andra raser och andras hundar. Jag är intresserad av hundarnas driftfunktioner och kommunikation I helhet, uatn att se på rasen eller ålder. Av dessa finns alltid mera att lära sig...
ˆ Back to the top
"Koerad ei ole mulle lihtsalt hobi, vaid eluviis..."
Minu koeraharrastus sai alguse aastal 1981 Põhja-Karjalas Outokummus, kui tõin endale paberiteta labradori tüdruku "Bella". Loomulikult ei olnud mul vanemate nõusolekut, kuid pika jutuajamise järel võisin jätte Bella koju. Bellaga harrastasime oma rõõmuks kuulekust. Minu teadmised koolitusest tulid oma kogemuste ning raamatute kaudu. Bella jäi auto alla pooleteist aastaselt ning oma suureks kurvastuseks tuli talle teha eutanaasia. Järgmine koer oli "Piku" beagle ja Soome špitsi segu, tänu kellele sain lõpliku innustuse koerte koolitamiseks. Piku oli eriti koostööaldis ja temperamentne ning õppis kiirelt uusi asju. Pikust pidin loobuma vanemate surve tõttu, kui kolisime Porisse. Linnas ei tohi koera pidada, see oli käsk.
Kauaaegne unistus saada omale bokser täitus aastal '89, kui ostsin Fin Ch. Maribox Daley Thompson ehk "Jermu Laine". Jermuga käisime nn. ametlikel koolitustel. Ühinesin Ulvilan Palveluskoirat (teenistuskoerte) ühinguga ja sooritasin teenistuskoerte koolitusjuhendaja kursuse. Harrastasime kuulekust, agilytit, teenistuskoerte teatevõistlust ning kaitset. Jermu oli siiski iseloomult küllaltki flegmaatiline ja aeglane ning tulemuste tase jäi tagasihoidlikuks. Samal ajal sain ka hammustada näituse kärbselt, kes üha tugevamini mind purema hakkas, sedavõrd kui head tulemused ning edu kasvas.
Ja loomulikult peab peres olema üks "seltsidaam", kelle ametikohta saabus täitma tiibeti spanjeli tüdruk Lecibsin Silver Lisa s.-89. "Lissu" oli rohkem kodukoera tüüpi ja koolitasin teda vaid nii palju, et elu jooksul käis ta vaid ühe korra rihma otsas (näitusel), muul ajal järgnes ta mulle vabalt. Täieliku “hääletu“ kontakti ning usalduse olengi saavutanud just Lissuga. Lissu iseloom, lihtne hooldus ning hea tervis oligi põhjuseks, miks vaimustusin tipsudest kogu südamest. Lissu lahkus meie seast aastal '99.
Ja selleks, et ajapuudust ei tuleks, tuli koju "Ulpu Iivari" Maribox Urgureanu -94. Ulpuga harrastasime kaitset ja otsimist. Näitusekoera Ulpust ei tulnud, tema väikse kasvu tõttu. Tugeva vaistu ja koostöö soovi tõttu oli ta eriti kergelt koolitatav. Kuid kahjuks kustus Ulpu leek haiguse tõttu võistlusperioodi künnisel 1996.
Ulpu järel tuli siis belgia lambakoer /emane malinois Taikatalven Abigail -96 "Annis" või mängides "Vihannes Jorolainen". Annisega harrastasime jälge, kaitset, lisaks Ring Sporti, agilytit, fly balli, ning saime ka valvekoera tunnistuse. Annis töötaski tõsise töökaaslasena, kui töötasin valvurina. Annisega olen reisinud palju näitustel mööda maailma - mäletamist mööda Poolas, Leedus, Eestis jne. Nüüd veedab Annis pensionipõlve, sest aeg kulub täielikult tipsudele ning koolitusjuhendaja tegemistele. Aga sageli käime tüdrukuga värskendamas mälestusi väljakul ja näitustel. Nagu aastal `99 Maarianhaminas (Annise ainus näitus sellel aastal) oli selleks rühma 3 koht.
Võin öelda, et just minu "laiskus" mitte jalutada rihmaotsas koeraga rajas mu tee koolitusemaailma. Sellest, kui hästi on koolitatud koer sõltub see, kui palju saab anda koerale vabadust.
Olen olnud ka juhtkoerte vabatahtliku abilise ametipidaja ja '97 aastal Teenistuskoerte Soome Meistrivõistlustel Harjavallas koos Jukka Heinosega juhtkoerte rajameister. Lisaks olen vajadusel olnud rajameister ja hooldaja erinevatel teenistuskoerte katsetel. Olen tegutsenud ka näituse toimkonnas ning, et tegemistest puudust ei tuleks, läbinud ka ringi sekretäri kursused. Olen sooritanud ka kasvataja alg -ja täiendkoolituse. Lisaks ka SKL välimikukohtuniku algkursuse.
Kennelnime (Miliisin) taotlesin aastal - '95 ja kasvatan praegu tiibeti spanjeleid. Peresse tuli 2003 aastal uus tõug, kui vene toyterjerid vallutasid meie südame. See tõug võtab kindlasti tulevikus suure osa meie tähelepanust.
Lisaks koertele tegelen ka ratsutamisega. Ka sellel alal on tulnud läbida
kursusi.
Olen kirglik näitustel käija ja esitan meeleldi ka teiste koeri erinevatest tõugudest. Olen huvitatud koerte instinktide ja suhtlemise täiuslikkusest, tõugu ja vanust vaatamata, ja sealt on alati õpitavat...
Updated: 2006
ˆ Back to the top
"Hunde zu züchten ist nicht lediglich eine Liebhaberei für mich, es ist geradezu eine Lebensweise..."
Meine Liebhaberei begann im Jahr 1981 in Nord-Karjala in Outokumpu, als ich den nicht registrierten Labrador Retriever "Bella" erhielt. Selbstverständlich hatte ich keine Erlaubnis von mein Eltern dafür, aber, nach einem langen Gespräch konnte Bella bei uns bleiben. Aus Spaß bildete ich Bella aus. Ich erlernte aus meinen gemachten Fehlern und aus dem Lesen von Literatur. Leider wurde Bella im Alter von 18 Monaten von einem Auto angefahren und wir mußten sie einschläfern lassen. Mein folgender Hund war "Piku" und mit ihm wurde ich regelrecht enthusiastisch, Hunde auszubilden. Piku war sehr lieber Hund, ein schneller Lerner und hatte ein gutes Temperament. Ich musste Piku abgeben, weil meine Eltern sagten, dass wir in eine Stadt ziehen würden und man in der Stadt keine Hunde haben könnte.
Mein Langzeitwunsch wurde war, als ich 1989 mir selbst den Hund Fin Ch. Maribox Daley Thompson aka "Jermu Laine" zulegte. Mit Jermu begann das richtige Gehorsamstraining. Wir trainierten Gehorsam, Beweglichkeit und machten Schutzhundetraining. Jermu war etwas flegmatisch und langsam, entsprechend waren unsere Resultate nicht so gut. Wir nahmen auch an Hundeshows teil, und ich war sehr interessiert ihn zu zeigen.
Natürlich sollte jede Familie ein Haustier haben und das war unser Lecibsin Silver Lisa -89 aka "Lissu". Sie war mehr der Typ eines Familienhundes und ich trainierte in so, dass sie einmal in seine eigenen Hundeshow (leece) war, den Rest der Zeit folgte sie mir! Die vollkommenste und stillschweigenste Kommunikation, die ich gehabt habe, konnte ich mit Lissu aufbauen. Ihre Temperament, die sehr gute Gesundheit und leichte Handhabbarkeit waren der Grund, warum ich mich in den Tibetan Spaniel verliebte. Lissu ist jetzt im Himmel, sie kam 1999 dorthin.
Und damit das Leben nicht zu einfach wird kam dann 1994 "Ulpu Iivari" Maribox Urgureanu -94. Mit Ulpu machten wir Schutzhund- und Such- und Rettungstraining. Ulpu wurde nie Siegerin von Hundeshows, weil sie zu klein war. Aber sie war sehr einfach auszubilden. Leider erlosch Ulpus Lebenslicht aus Krankheitsgründen kurz vor unserer Wettkampfperiode 1996.
Nach dem Ulpu kam 1996 ein Belgische Schafhund, Malinois Taikatalven Abigail -96 "Annis". Mit "Annis" trainierten wir viel, u.a. Spurhaltung, Schutzhundtraining, Ring-Sport, Beweglichkeit und Flugball. Auch als Wachhund wurde sie vollendet. Sie war häufig mein "Partner", wenn ich als Wachschutz arbeitete. Mit Annis bin ich ziemlich viel gereist, nach Polen, Litauen, Estland etc. um nur einiges zu erwähnen. Jetzt ist Annis im "Ruhestand", jedoch aus Spaß frischen wir manchmal unser Gedächtnis auf und trainieren. Im Jahre 1999 in Mariehamn's Hundeshow wurde sie dritte in ihrer Gruppe!! Das war ihre einzige Hundeshow in diesem Jahr!
Sie könnten sagen, daß, weil ich zu faul bin mit dem Hund spazieren zu gehen, ich Trainer geworden bin. Je mehr Sie Ihren Hund trainieren und so mehr Freiheit geben Sie ihm/ihr, meinen Sie nicht?
Ich bin auch mit Blindenführhunden als Praktikant und im Jahre -97 auf dem Finnischen Meisterschaftspielen der Diensthunde als Bahnmeister der Fürung mit Jukka Heinonen tätig gewesen. Dazu bin ich als Überkomissionär und als Bahnmeister in verschiedenen Hundproben gewesen. Ich habe auch in den Ausstellugskomissionen gehandelt und damit es keinen Mangel des Tun würde, so verrichtete ich auch den Kurz des Ringrichters.
Ich erhielt meinen eigenen Züchternamen 1995. Jetzt züchte ich Tibetan Spaniels. Ich habe auch zwei finnische
Pferde, Neito-Perho.
Ich habe eine Leidenschaft für Hundeshows und bin sehr daran interessiert anderen Menschen verschiedene Hunde und ihre Verhaltensweisen zu zeigen. Denke daran, dass Du stets mehr über Hunde und ihre Verhaltensweisen lernen kannst und das dies ein interessantes und schönes Hobby ist!
Updated: 2004
ˆ Back to the top